Leo Laine syntyi keskoslapsena 2.7.1927 Rauman maalaiskunnassa. Hän kävi kuusi luokkaa kansakoulua Rauman maalaiskunnan Vermuntilan kansakoulussa, joka jäi hänen ainoaksi opintosivistykseksi. Koulunkäyntiä haittasi lukihäiriö, mutta hän oli matemaattisesti valtavan hyvä. Leo siirtyi työelämään varhaisessa vaiheessa ja oli jo 5-vuotiaana kesäisin paimenena sekä toimi renkipoikana kotiseutunsa maataloissa. Perheessä kannustetiin yrittäjyyteen ja oma-aloitteeseen työntekoon.

Leo Laine aloitti ammattiuransa 13-vuotiaana, jolloin pääsi oppipojaksi Raumalle autokorjaamo Kipinään. Itsenäistymistarvetta lisäsi isän kuolema pojan ollessa 15-vuotias. Hän valmistui nuoremmaksi autonasentajaksi v. 1943 ja pääsi Rauma-Repolaan töihin, ensin lautatarhalle ja sitten autonkorjaamoon autonasentajaksi. Repolassa hän kävi kaikkiaan yli 22 vuotta vuosina 1943–1967.
Leo Laine meni armeijaan kesällä 1947 Turun erilliseen viestintäosastoon. Sieltä hän pääsi Lahden elektroniikkaosastoon ainoana kansakoulupohjalta. Nuoruudessaan Leo Laine oli kilpapyöräilijä. Hän oli olympiavalmennettava 1952 olympialaisiin. Hän harrasti myös pesäpalloa ja heitti keihästä.

Leo Laine avioitui nuorena vuonna 1951 Lappi T1:stä kotoisin olleen Aira Heikkilän kanssa. Hän oli myös lähtöisin vaatimattomista taustoista, eikä päässyt opiskelemaan oppikouluun. Nuori pari rakensi omakotitalon Raumalle vuonna 1956 Arava-lainalla. Tytär Outi syntyi vuonna 1959.

Leo Laineen liiketoiminta alkoi lokareista. Korjatessaan auton ruostevaurioita hän teki keksinnön auton saamisesta kestävämmäksi. Kestävyyttä parantaisi lokasuojan alle rakennettava metallinen sisälokasuoja, jonka sisäosa taivutettiin niin, että auton liikkuessa ilmavirta ohjautui lokasuojan ja sisälokasuojan väliin. Ilmavirta pitää pinnan kuivana ja esti ruostumisen. Hän aloitti työnsä vääntämällä yöllä kotonaan alumiinista itse keksimiään sisälokasuojia ja kävi päivisin töissä. Laine jätti v. 1963 patenttihakemuksen ruostumista estävälle LOKARI-sisälokasuojalle. Lokarin patentoitu idea oli ilman kierto lokarin etualareunan tuulikauhan ohjauksesta auton liikkuessa auton oman lokasuojan ja Lokarin väliin. Suoja estää ruostuttava ravan ja loskan roiskuminen auton alustan peltiosiin.

Lokarien valmistus alkoi Laineen perheen omakotitalon autotallissa 1960-luvun alussa käsityönä alumiinilevystä, johon niitattiin kiinni kumitiiviste. Tmi. Leino Laine aloitti toimintansa heinäkuussa 1966. Alkupääomana oli 30 markkaa. Leo Laine aloitti v. 1967 päätoimisena yrittäjänä ja lopetti Rauma-Repolalla. Myynnin kasvu mahdollisti pienen teollisuushallin rakentamisen Asemakadulle. Häntä kutsuttiin alussa ”humpuukkimestariksi”, kun hän kauppasi sisälokasuojia. Kasvu alkoi, kun Fiat-sai tietää tuotteesta. Fiat vaati Alppien pohjoispuolelle tuleviin Fiateihin lokarit, joiden tuli olla teollisesti valmistettuja. Alumiinilokareista piti valmistaa muovinen versio. Yritys alkoi opiskelemaan muovin työstämistä ja hankki ensimmäisen tyhjiömuovauskoneen. Pari vuotta myöhemmin hankittiin ensimmäinen levyekstruuderi. Kaupan myötä metallipajasta tuli myös muovialanyritys. Tuolloin yrityksessä oli 5 työntekijää. Laine teki itse lokaritöitä.

Yrityksen vienti lähti liikkeelle alumiinilokareista ruostesuojaamisen kautta. Kaupanteon takia Leo Laine oli koko ajan reissussa. Tulkki kulki mukana. Aluksi lokareita myytiin lisävarusteina, mutta pian ne lähtivät suoraan suuriin autotehtaisiin. Leo Laine rakensi isomman teollisuushallin 1970-luvun alussa, jolloin sillä oli yli 10 työntekijää. Tästä yritys siirtyi osoitteeseen Metallitie 4. Yritys toimi pitkään isossa teollisuusrakennuksessa.

1970-luvun alkupuolella lokari tunnettiin jo kansainvälisesti ja siitä kiinnostuivat autotehtaat. Ensimmäiset sopimusvalmistusasiakkaat yritys sai 1970-luvun lopulla. 1970-luvun lopulla yrityksen tuotannosta meni vientiin n. 70 %.

Sisälokasuoja herätti kiinnostusta suurissa autotehtaissa. Japanilainen Datsu kopioi tuotteen ja rikkoi patenttia. Tästä alkoi kymmenen vuoden oikeuskiista. Datsumia edusti oikeudessa sen suomalainen maahantuoja Aro-Yhtymä Oy. Leo Laine vaati oikeudessa kahden miljoonan korvauksia patentin rikkomisesta. Oikeuskäsittely päättyi tasapeliin 1970-luvun lopulla. Tänä aikana patenttia ei rikottu.

Toimintaa jatkettiin osakeyhtiömuotoisena Leo Leino Oy:nä vuodesta 1988. Leo Laine perusti kansainvälistä toimintaa varten tytäryritys Lokarituote Oy:n vuonna 1971. Se fuusioitiin Leo Laine Oy:hyn 1990. Lisäksi perusti Autolokari Oy:n joulukuussa 1977, joka fuusioitiin Leo Laine Oy:hyn 1991.

Leo Laine Oy:n toiminta oli laajimmillaan 1980-luvulla, jolloin sillä oli noin 80 työntekijää. Lokareita valmistui vuodessa 800 000 kappaletta. Yritys toi markkinoille 1980-luvun alussa muovisen miniauton. Lokari -miniautot olivat suosittuja lasten keskuudessa 1980-luvulla. Miniautoilla ei saa ajaa yleisillä teillä. Lokari-autoja valmistetiin laajimmillaan vuosittain noin 5 000 tuhatta, jolloin yritys oli myös Suomen toiseksi suurin autotehdas. Autoja vietiin 28 eri maahan. Lokariautojen toistaiseksi viimeinen tuotantosarja valmistettiin vuonna 2021. Lisäksi yritys valmisti mm. muovisia peräkärryjä.

Yritys oli mukana ensimmäisessä Suomen sähköautoprojektissa Nesteen ja Imatran Voiman kanssa 1980-luvun lopulla. Tuolloin valmistui Suomen ensimmäinen sähköauto Finnvan. Auto oli kooltaan pieni ja kuljettajan tila muovisen korin edessä. Sähköautojen koekäyttöön oli kiinnostusta. Posti tilasi ensimmäiset sähköautot. Se ei kuitenkaan ollut taloudellisesti kannattava. Finnvanin testauksen myötä Leo Laine jäi ensimmäisenä pois hankkeesta. Imatran Voima ja Neste jatkoivat kehittelyä hankkimalla. Valmistui sähköauto Elcat Cityvan, mutta senkin jatkokehityksestä luovuttiin, koska tekniikka ei vielä ollut riittävän kehittynyttä.

Leo Laine investoi 1990-luvulla ruiskupuristamiseen. Hän osti koneet ja laitteet Luvialta. Laine ajatteli, että ruiskupuristaminen on tulevaisuuden tapa työstää muovia. Ruiskupuristajalla tehtävä työ oli alihankintaa, jossa oli pieni kate. Yritys teki jossain vaiheessa myös kännykänkuoria. Yrityksen asiakkaana oli mm. BRP Finland. Laine vietti paljon aikaa ruiskupuristushallissa. Leo Laine Oy myi ruiskupuristuksen liiketoimintansa vuonna 2019.

Leo Laineella oli tapana kierrellä ympäri Suomea puhumassa ihmisen toimimesta yrittäjänä yrityksen sisällä. Yrityksen toimintamalli ja Leo Laineen johtamismalli tulivat laajalti tunnetuksi. Hän puhui yrityksen sisäisestä yrittäjyydestä ja työn tekemisestä ryhmissä. Toinen keskeinen sanoma oli se, että vain tuote luo yrityksen. Nämä johtamisopit ovat nykyisin valtavirtaa. Laineen osaamiseen vaikutti se, että hän luki paljon talouslehtiä ja seurasi muutenkin aikaansa.

Leo Laineella oli lukuisia malleja ja patentteja. 80-vuotta täytettyään hän patentoi pilkkikelkan, joka rakenteensa vuoksi kelluisi, jos jää pettäisi. Hän sai myös useita mallisuojia. Laine kehitti mm. traktorin turvahytin ja muovisen moottorikelkan.

Leo Laine sai Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon vuonna 1982. Yrittäjäneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin marraskuussa 1997. Tuolloin Leo Laine Oy:llä 55 työntekijää ja liikevaihtoa yli 21 miljoonaa markkaa.

Yrityksen sukupolvenvaihdosta alettiin tekemään 1996–1997. Tuolloin yhtiön osakkeita alettiin siirtämään lapsille. Tyttärensä Outi Laine oli valmistunut Turun yliopistosta Englannin kielen aineenopettajaksi, mutta oli kuitenkin selvää, että hän tulee takaisin firmaan töihin. Hän aloitti kokopäiväisesti yrityksessä vuonna 1990. Outi Laineesta tuli v. 2011 isänsä työn jatkaja toimitusjohtajana/yrittäjänä. Myös hänen lapsensa ovat mukana perheyhtiön toiminnassa. Laineen perhe sai Vuoden satakuntalainen yrittäjäperhe -palkinnon vuonna 2018.

Leo Laine kävi töissä vielä 85-vuotiaana. Hän oli toimitusjohtajana vuoteen 2011 ja jatkoi sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana vuoden 2017 loppuun.

Vaimonsa Aira Laine oli suuri tuki. Hän teki yrityksen kaikki taloushallinnon työt ja hoiti palkanlaskennan atk-aikaan asti. Aira oli tarkka ja järjestelmällinen.

Myös pikkuveljensä Muisto Laine lähti myös yrittäjäksi. Hänestä tuli talousneuvos ja kolmen yrityksen konsernin omistaja. Tunnetuin yrityksistä on ohjaamo- ja konevalmistukseen erikoistunut Lai-mu Oy, joka on tunnettu Makeri -koneistaan.

Leo Laine Oy on muovialan perheyritys. Yrityksen päätoimialaksi muodostui alipainemuovituotanto. Yritys valmistaa erilaisia kestomuovituotteita, myös lokareita. Yhtiö myi ruisvaluliiketoimintansa Muotituote Group Oy:lle vuonna 2018. Sisäsuojien ja pyöräkoteloiden osuus on noin 11 prosenttia tuotannosta. Päätuotteita ovat tyhjiömuovauksella valmistettavat muoviosat. Yritys valmistaa mm. koneiden, laitteiden ja ajoneuvojen muoviosia, kuten esimerkiksi suojia, koteloita, opasteita ja ritilöitä. Raskaaseen teollisuuteen menee mm. murskainten ja seulojen suojia, ovia ja koteloita, puskureita ja liukulevyjä. Lokarituotteita valmistetaan autoihin mallikohtaisesti. Niitä ovat sisälokasuojat, pyöräkotelosuojat, viimasuojat ja öljykaukalot.

Lokari-tuotteet valmistetaan teollisuushalleissa Raumalla. Yhtiöllä on Metallitiellä kuusi hallia. Yhtiön tuotteita käytetään mm. ajoneuvoissa ja koneissa, komposteissa ja jäteastioissa sekä lumikolissa. Leo Laine Oy:llä oli liikevaihtoa 3,4 miljoonaa euroa vuonna 2023. Yhtiön brändi on Lokari. Sen asiakkaina ovat mm. Valtra, Biolan, Fiskars, Molok ja Metso. Suurin vientimaa on Brasilia. Tuotannosta noin 90 % on sopimusvalmistamista. Nykyisin yrityksellä on 33 työntekijää.

Leo Laine tunnettiin ”Lokari-Laineena”. Yrittäjänä Laine sai aikaan valtavasti. Hän oli omalla tavallaan nerokas, joka rohkealla tavalla sai ideoitaan tuotantoon. Häntä voidaan pitää eräällä tavalla ”renesanssiajan ihmisenä”. Leo Laine harrasti metsänhoitoa sekä autoja, vanhoja tauluja, posliinia ja taidelasia. Hän rakennutti Villa Lokarin, jonne keräsi valtavan määrän taidetta. Leo Laineella oli koko ajan paljon autoja, elämänsä viimeisinä vuosina omisti viisi autoa. Yhdessä Aira-vaimonsa kanssa kiersivät lavatansseissa.

Yrittäjäneuvos Leo Laine kuoli 14. päivä huhtikuuta 2018. Kuollessaan hän oli 90-vuotias.